1830-luvun alussa Teksas oli osa Meksikon hallinnoimaa aluetta, mutta yhä useammat uudisasukkaat olivat saapuneet sinne Yhdysvalloista. Alueella syntyi jännitteitä: amerikkalaistaustaiset uudisasukkaat eivät noudattaneet Meksikon lakeja orjuuden kieltämisestä, eivätkä halunneet hyväksyä keskusvallan ohjausta. Vuonna 1835 nämä jännitteet purkautuivat aseelliseksi konfliktiksi. Teksasilaiset nousivat kapinaan ja julistivat itsenäisyytensä vuonna 1836. Teksasin tasavalta syntyi, ja siitä tuli lyhytaikainen, mutta tärkeä itsenäinen valtio, jolla oli oma hallitus, perustuslaki ja armeija. Yksi taistelun tunnetuimmista vaiheista oli Alamon piiritys, jossa pieni ryhmä puolustajia, mukaan lukien Davy Crockett, kohtasi ylivoimaisen meksikolaisarmeijan. Alamo jäi symboliksi Teksasin itsemääräämisoikeudelle ja nousi nopeasti kansalliseksi kertomukseksi rohkeudesta ja uhrautumisesta. Teksasin tasavalta sai kuitenkin rajallista kansainvälistä tunnustusta ja kamppaili taloudellisesti – mikä ajoi sen hakemaan liittoutumista Yhdysvaltojen kanssa.
Vuonna 1845 Teksasista tuli virallisesti osa Yhdysvaltoja. Liittyminen ei ollut yksinkertainen tai yksimielinen päätös: se herätti kiivasta keskustelua niin sisä- kuin ulkopoliittisesti. Yhdysvalloissa moni näki Teksasin liittämisen strategisesti tärkeänä: se vahvisti maan vaikutusvaltaa lännessä, tarjosi laajoja maatalousalueita ja tuki ideaa 'kohtalon manifestista' – uskomuksesta, että Yhdysvalloilla oli oikeus levittäytyä koko mantereen yli. Kuitenkin liittäminen synnytti heti jännitteitä Meksikon kanssa, joka ei tunnustanut Teksasin itsenäisyyttä eikä hyväksynyt sen liittämistä. Näin syntyi yksi syistä Meksikon–Yhdysvaltain sodalle, joka puhkesi seuraavana vuonna. Kotimaassa puolestaan liitos aiheutti poliittisen ristiriidan: Teksas oli orjuutta salliva alue, ja sen hyväksyminen osavaltioksi horjutti tasapainoa vapaiden ja orjaosavaltioiden välillä kongressissa. Monet pohjoisessa pelkäsivät, että liitos edistäisi orjuuden laajenemista ja lisäisi etelän vaikutusvaltaa liittovaltion päätöksenteossa.
Teksasin liittäminen ei jäänyt yksittäiseksi tapahtumaksi – se johti täyteen sotaan Meksikon ja Yhdysvaltojen välillä vuosina 1846–1848. Kyse oli paljon muustakin kuin Teksasista: sota käytiin myös muista alueista, kuten Kaliforniasta ja Uudesta-Meksikosta. Lopulta Yhdysvallat voitti sodan ja sai laajasti maa-alueita Guadalupe Hidalgon rauhansopimuksessa. Sodan lopputulos muutti merkittävästi Pohjois-Amerikan karttaa ja laajensi Yhdysvaltojen aluetta satojatuhansilla neliökilometreillä. Sotaa on myöhemmin kritisoitu imperialistiseksi – laajentumisen mahdollistaneeksi, mutta oikeutukseltaan kyseenalaiseksi. Kriitikot väittivät, että sota oli keinotekoisesti kiihdytetty ja että sen todellinen motiivi oli alueellinen valloitus. Toisaalta se myös vahvisti liittovaltion kykyä toimia määrätietoisesti kansainvälisessä politiikassa ja kasvatti sen painoarvoa läntisellä pallonpuoliskolla. Yhdysvaltojen asema alueellisena suurvaltana vahvistui.
Teksasin historia 1800-luvulla poikkeaa monista muista osavaltioista. Se syntyi kapinan kautta, toimi itsenäisenä tasavaltana ja liittyi liittovaltioon erityisehdoin. Vaikka se oli osa Yhdysvaltoja, sen identiteetti pysyi pitkään osin itsenäisenä ja poikkeavana. Teksasilla oli omat lakinsa, käytäntönsä ja kulttuurinsa, jotka erosivat muista osavaltioista. Lisäksi se oli keskeinen toimija orjuuden puolustajien joukossa sisällissodan kynnyksellä ja liittyi Konfederaatioon vuonna 1861. Teksasin erityisasema on säilynyt nykypäivään asti: monet teksasilaiset kokevat yhä osavaltiollisen identiteetin vahvana osana omaa kulttuurista itseymmärrystä. Historiallisesti Teksasin liittyminen oli yksi niistä käännekohdista, joka vahvisti Yhdysvaltojen laajentumispyrkimyksiä, mutta myös syvensi jakolinjaa orjuuskysymyksessä. Se oli esimerkki siitä, miten alueellinen historia voi heijastua koko kansakunnan kehitykseen.